"Äiti, tuu ripeesti sieltä töistä, että päästään hiihtämään!"
"On kyllä aika kamala keli, mennäänkö silti?"
"Mennään."
Järkyttävä myräkkä.
Tuuli vaakatasossa.
Ei jälkeäkään niistä laduista, joita eilen sivakoitiin.
Umpihankihiihtoa; ei näkynyt välillä monoja, suksenkärjistä puhumattakaan.
Vähäistä lumisadetta. Ja pah.
"On tässä, äiti, ainakin yksi hyvä puoli."
"No?"
"Oon ihan satavarma, ettei tuu ketään vastaan, niin ei tarvii väistellä niinku sillon eilen."
"Hiihdetään sille samalle mäelle kun eilen, haluun laskee!"
"Hiihdetään vaan, jos jaksat."
"Jaksanhan minä."
"Oli meillä sentään kiva. Eikö ollukin, äiti?"
"No kyllä oli!"
Ei näkynyt jättämäämme laduntapaista takaisinpäin tullessa.
Eikä tullut ketään vastaan, ei.
Se on sillon mentävä, kun lapsi pyytää.
Nyt, lämpimän teekupin ääressä, on reipas olo.