Ihan pihalla. Taas.

Kuljeskelen pihalla kameran kanssa harva se päivä 

ja joskus useammankin kerran päivässä.

Naapurit ehkä ihmettelee,

mutta ei se haittaa.

Siellä on vaan niin kaunista.

Pakko ikuistaa.

Ne samat puut, kukat ja pensaat,

kuin edellisenäkin keväänä.

Ja tulevana.

Ja sitä seuraavana.

Edellisen omistajan perennapenkissä on kuokka viuhunut. 

Kasvimaatakin saatu vähän aluilleen.

Tästä on hyvä jatkaa.

Ja loman alkuun on enää viisi herätystä.

Äitienpäivänä

Tässä hetkessä onnea on:

laulut ja pikku lahjat

pienten, keskikokoisten ja isojen halaukset

herkkuaamiainen

yhteiset touhut

pihakoivun pikkuruiset lehdet

valkovuokot ja helmililjat

ihan melkein kesä

Onnea äidit!

Eteisessä

Kotiovemme.

Talossamme on alunperin ollut neljä asuntoa, 

joten meillä on ikäänkuin porraskäytävä, 

jonka ensimmäiseltä tasanteelta tullaan meille, 

keskimmäiseltä pääsee parvekkeelle ja 

ylimmäseltä mennään yläkerran vuokra-asuntoihin.

Kaikissa ovissa on postiluukut ja paikat sukunimille; 

hauska yksityiskohta, joka pitää ilman muuta ottaa käyttöön.

Porraskäytävään haaveilen myös kerrostalon nimitaulua. 

Vuosi sitten postailin tämän oviaukon tekemisestä. 

Aiemmin keskikerroksen asuntoon oli kaksi sisäänkäyntiä 

ja ihan talon alkuvuosina on ollut kolmaskin; 

tässä, johon nykyisen oviaukon teimme. 

Suljimme kaksi muuta oviaukkoa 

ja muutimme edellisten asukkaiden keittiön eteiseksi.

Nyt pähkäilen oven ympärillä olevan seinän maalaamista.

Meillä on niin paljon valkoista, että  värikästä ihmistä alkaa ahdistaa :)

Toisaalta valkoinen on helppo alku.

Mitä mieltä ruudun toisella puolella? 

Valkoinen, tumma harmaa, vai jotain ihan muuta?

Pectus pääsi koristamaan eteisen seinää

ja äitini kutomat ihanat rättimatot lattiaa.

Vanhasta naulakosta tuli vierasnaulakko 

(joka koko ajan täyttyy miehen ja lasten vaatteista...). 

Se on talosta löytynyt 

ja sopii mielestämme hienosti kääntyvän alumiinipenkin kaveriksi.

Meillä tänään