Minä rakastan karkkia.
En osaa syödä karkkia sivistyneesti, niinkuin aikuiset ihmiset. Olen kokeillut karkkipäivää, ostamista vain eurolla kerrallaan, syömistä vain silloin kun joku tarjoaa, jne. Ei onnistu.
Kaikki tai ei mitään toimii. Nyt on se ei mitään -aika.
Vanha Pectus-automaatti koristaa olkkarimme seinää. Koneisto on jumissa, eikä valotkaan toimi, mutta kauniisti patinoitunut (eli ruostunut) se on.
Löysin kohtalotoverini. Se on kaikki tai ei mitään, karkin kanssa. Siksi olenkin suurimman osan vuodesta karkkilakossa. Viime vuoden loput neljä kuukautta meni lakkoillessa, sitten taas syötiin pari viikkoa ja nyt on taas oltu totaalikiellossa jo pitkän aikaa.
VastaaPoistaKarkki on hyvää, eritoten irtosellaiset.